Muutama viikko sitten ollut orientaatioleiri jaksaa hymyilyttää vieläkin.
Matkaan lähdettiin kolmen aikaan iltapäivällä Alberton ja Franciscon kanssa, jotka asuvat myös kaupungissani. Hostisäni toimi kuskina. Espanjan herra ei pystynyt pitämään suutaan kiinni minuuttiakaan, mutta matka meni mukavasti jutellessa (silloin kun sai suuvuoron).
Koululle, joka toimi majoitustilana, päästyämme suuntasimme sisään ja aulasta löysimme lauman latinoamerikkalaisia. Espanja alko heti luistaa sitä osaavilla (ainakin 70%), kättelykierros käytiin läpi ja unohdettiin kaikki nimet saman tien. Lisää porukkaa valui sisään vähitellen. Kuskeja, vaihtateita, rotexeja ja rotareita.
Kaikkien saavuttua kamat vietiin alakertaan nukkumaluokkaan ja mentiin ylös kokoushuoneeseen, missä olevat tuolit olivat ympyrämuodostelmassa. Kaikki inboundit (me uudet oppilaat) löysivät istumapaikan ja käytiin perinteinen toista sinua edeltävien ihmisten nimi ja maa leikki. Tämän jälkeen pitkä pelottelupuhe sääntöjen rikkomisesta. Rotarisäännöistä tärkeimmät ovat neljä kiellettyä deetä; drinking, driwing, dating, drugs.
Säännöt allekirjoitettuamme johdattivat rotexit meidät ulos bleisereiden ja lippujen kanssa. Virallisten kuvien oton jälkeen otimme omia kuvia ja vaihdoimme pinssejä. Fiilis oli mahtava. Tunsin heti, että tämä on rotary
perheeni.
Sen jälkeen, kun rotexit olivat paimentaneet meidät sisälle, lähdimme ryhmässä kuka kellekkin keskustellen talsimaan kohti ravintolaa, jossa meidän oli määrä syödä. Matka ilmenikin aika pitkäksi ja kun pääsimme perille, odotin melkein näkeväni Ranskan rajan. Kohteessa asetuimm istumaan pöytiin, minä Sakuran (Japanista) ja Alberton väliin. Ravintolan isäntä olikin vasta hulppea kaveri! Herra puhui sujuvaa saksaa, espanjaa, englantia ja (ei enää niin sujuvaa) suomea. Läppää lensi kaikilla kielillä ja niiden yhdistelmillä. Kaikki rakastuivat omistajaan ensisilmäyksellä 😍😂
Kun vatsat oli vihdoin saatu täytettyä, oli ohjelmassa jonkinlaista keilausta, joka oli kyllä aivan oma versionsa. Pallot piti heittää narun ali ja keilat vedettiin naruilla takaisin paikoilleen. Suurin osa oppilaista, minä mukaan luettuna, kuitenkin vain juttelivat ja pitivät hauskaa.
Takaisintulomatkalla (klo 24) juttelin koko matkan Brandonin (USA) kanssa ja matka ei enää tuntunut niin pitkältä.
Takaisin koululla ehdimme tuskin hengähtää, kun rotexit jo raahasivat boomboxin ja diskovalot luokkaan. Seuraavat kolme neljä tuntia olikin tanssimista. Musiikki heitteli ABBAsta latino jameihin, ja lähes kaikilla oli tosi kivaa. Välillä kerettiin olla neekerinpus... anteeksi, "suukko" , sotaa ja se päättyi minun osaltani siihen, että yksi rotexeistamme pyyhki naamani sokerivaahdosta puhtaaksi. Ja kaikki meikit siinä mukana. 😂
Noin viideltä kävimme me loputkin bilehileet vihdoin nukkumaan, vain herätäksemme muutaman tunnin päästä rotexien boomboxiin. Aamu oli kottanut, ja ne, jotka jäivät makuupussiin saivat kyydin keittiöön ja vettä naamalle.
Yksitoikkoisen aamupalan jälkeen pakkasimme kamat ja aloimme tehdä lähtöä. Alle 24 tunnin tuntemisen jälkeen oli yllättävän vaikea erota. Kaikkia harmitti, että orientaatio oli vain yhden yön.
Tällä hetkellä kaikki menee aika hyvin. Rakkaat Syyrian tyttöni lähtivät takaisin sodan keskelle, mikä riipaisee sydäntä, mutta lupasimme, että näemme vielä tulevaisuudessa. Koulu on siedettävää ja perheessä kaikki on kuin ennenkin.
Eniten odotan viikon päästä alkavaa saksankielileiriä, joka on seuraava inboundien tapaaminen. Ajatus kahdesta viikosta vaihtariporukalla kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta!
Lopuksi vielä vähän kuvia.
Minä ja mun kamuja 😊
Saarbrücken
Minä ja Meksikolainen valmiina oktobereille 💪
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti