Elämä saksanmaalla

Viimeiset saksan lomapäivät kuluivat Homburgia tutkiessa ja koulun alkua odotellessa. Maanantaiaamuna klo 8 marssimme koululle minä, Alberto Espanjasta ja Francisco Argentiinasta. Pari paperia täytettyä saatettiin minut ja Francisco 10d luokkaan.
Muutamat aineet, kuten historia,  maantieto ja politiikka ovat englanniksi, mutta muut tunnit saksaksi. Yleensä tunneilla saan melko hyvän yleiskäsityksen aiheesta, vaikka oppitunti olisikin saksaksi.  Poikkeuksen tekevät saksantunnit luokan kanssa ja ranska.
Luokkatoverit ovat mielestäni olleet hyvin avuliaita ja avoinmielisiä.
Koulupäivät ovat yleensä 7.45-15.00 mutta 10- vuositasolla siihen sisältyy 7 hyppytuntia. Kouluun pitää aina ottaa omat eväät tai käydä tauolla tai hypyllä ostamassa ruokaa. Usein näkee nuoria oppilaita coca colat ja pizza tai muffinssi kädessä. Itsessäni suomalaisuus on sen verran kovassa kiinni, että eväänäni on 1-2 (saksalaisten mukaan) tummaaleipää ja vettä. Kun vertaa edellämainittua Cynkkarin fantastisiin koululounaisiin, meinaa kyynel vierähtää 😂.
Opiskelu täällä on yleisesti helpompaa ja hitaampaa kuin suomessa, mutta haastetta löytyy kielimuurin takia.

Nyt kaksi ja puoli viikkoa takana täytyy kyllä sanoa että vaikka tässä on keretty jo  sairastaa ja huolia, oli vaihtoon lähtö elämäni parhaita päätöksiä. Niin paljon kaikkea ihanaa ja jännittävää on tapahtunut, vaikka eihän tässä ole edes keretty paikallisia ystäviä hankkimaan. Ensi viikolla ne vähätkin tylsät hetket kotona puolittuvat kuntosalikauden, kielikurssin ja vapaaehtoistyön eläinsuojassa alkaessa.

Nyt vain tehtävänä on saada paikallisia ystäviä, ja elämä vuodessa voi alkaa täysillä. Luokkalaiseni ovat todella mukavia, mutta 10 vuositasolla suurin osa heistä on kaksi vuotta nuorempia, siispä samanikäinen seura olisi välillä aika kova sana.

Nyt viimeiseksi vähän siitä, mikä on täällä erilaista kuin Suomessa. No monikon asia, mutta koetan listata nyt muutaman itse havaitsemani.
🔸monessa paikkaa ei voi maksaa kortilla
🔸Yleisestiottaen ruoka on epäterveellisempää kuin Suomessa
🔸Aamupala syödään viikonloppuna myöhään n.klo 11 ja se on raskas
🔸täällä ei mitään oltermanneja ole, vaan erilaisia juustoja ja lihakimpaleita sekä makkaraa and so on josta veistetään leivän päälle kuinka paljon haluaa
🔸Makeitaa syödään enemmän, esim leivonnaisia, suklaata ja vaikka leipää nutellalla
🔸Hinnat ovat halvempia
🔸Lämpötilanvaihtelut ovat suurempia
🔸1- ja 2senttisiä tunkee jokapaikasta
🔸Ihmiset ovat hieman sosiaalisempia ja avoimempia
🔸Vihannekset, hedelmät, lihat ja juustot ostetaan toreilta tai putiikeista, ei supermarketeista
🔸MELKEE JOKA PERHEELLÄ ON SIIVOOJA!
🔸Syödään 3krt päivässä ja vain yksi lämmin ateria
🔸Annoskoot hieman isompia kuin pohjolassa
🔸Vessanpöntöissä vetonappula pöntön yläpuolella kiinteästi seinässä
🔸Kaikilla on koulussa farkut (paitsi minulla😂😂)
🔸sit tietenkin teititellään
🔸Koulussa ollaan äärimmäisen tiukkoja kännykän käytöstä
🔸Kävellään autoteillä (vain pienillä)
Ja varmaan vaikka kuinka paljon lisää.
Myöhemmin kerron alueen 1860 orientaatioleiristä, joka oli pullollaan latinoja, musiikkia ja valvomista.

Löhtö ja saapuminen✈

No niin. Saksanmaalle saavuttu viimekeskiviikkona. Yleisestiottaen kaikki on mennyt hyvin.
Matkustuspäivänä heräsin 2.30 ja lähdimme pian ajamaan kohti Helsinkiä. Hyvästit sisaruksille ja koiralle olivat hiljaiset ja lyhyet. Automatkan aikana pysähdyimme kerran syömään, enkä valitettavasti saanut unta koko matkan aikana. Lentokentälle saapuessamme jännitys oli katossa ja rotarytakin päälle puettuani tunsin olevani aivan lähtökuopissa. Olimme reilun tunnin etuajassa ja matkatavarat luovutettuamme minä ja vanhempani istuimme kahvilassa kaikki kelloa vilkuillen. Vihdoin päätimme lähteä turvatarkastukselle, missä tiemme eroaisivat. Olin ehkä liian väsynyt inhimillisiin tunteisiin, mutta ei kyllä ollut fiilistä itkeä pisaraakaan. Jonotus turvatarkastukseen kesti noin 11minuuttia ja aina, kun jono teki kurvin oikeaan päähän, heitettiin lentosuukkoja vanhemmille ja takaisin. Vuoroni koittessa näin heistä vilauksen vielä toisella puolella ja sitten mentiin vastaamaan maailman kutsuun.
Terminaali löytyi helposti ja parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen nousin jo koneeseen. Lento sujui hyvin ja mikä tärkeintä, molemmat matkalaukkuni löysivät perille.
Sitten.
Innoissani astelin ulos D-terminaalista ja aloin haravoimaan joukkoa isäntäperhettäni etsien. Ei näy. Kävelen vähän ulkona ja sisällä eestaas. Ei merkkiäkään. Soitan hostisälleni ja hän kuulostaa hyvin yllättyneeltä soitostani, koska  minua odotettiin saapuvaksi vasta huomenna.
Yli parin tunnin lentokentällä odottelun jälkeen nään vihdoin hostäitini väkijoukon seassa ja kotimatka alkaa. Automatkalla juttelimme niitä näitä sekä saksaksi että englanniksi. Kotiin saavuttuamme selkäni oli sanoinkuvaamattoman kipeä kaikesta istumisesta, mutta olin hyvin innoissani, kun näin talomme. Se on hyvin vaalea suuri ja moderni. Talokierroksen jälkeen purin matkatavarani ja illemmalla lähdimme käymään Homburgin keskustassa, mihin kävelee vain pari minuuttia. Kävimme vaatekaupassa, missä hostsiskoni työskentelee. Elsa näytti lievästi yllättyneeltä saapumisestani jo tänään. Homburg on mielestäni todella nätti kaupunki, mistä löytyy kaikki tarpeellinen h&m:ää myöten, mutta ei kuitenkaan ole liian iso. Rakennuksia on sekä uusia, että vanhoja ja perinteisiä.
Takaisin kotiin palattuani olin aivan tajuttoman väsynyt että silmien auki pitäminen tuntui painojen nostelulta. No kidding. Ensimmäinen yö meni suht kivuttomasti ja turhia ikövöimättä, niinkuin oikeastaan jokainen yö tähän asti. Itse pidän sitä hyvänä asiana, vaikka luulin että ikävä olisi kovakin. Häiritsevintä on, että peittoni on noin 20cm liian lyhyt. Onneksi omistan kuitenkin parin suomalaisia villasukkia, jotka ovat tulleet käyttöön, koska talossa ei ole vielä lämmöt päällä kesän jäljiltä.