Kolme yötä lähtöön... Whaaat!?

Tänään näin  äitini puolen sukulaisia ja yhtä hyvistä ystävistäni viimeistä kertaa. Perjantaina olivat isän puolen läksiäiset ja eilen olin parhaiden tytyjen kaa viettämässä tyttöjen iltaa. Sekä minulle, että kaikille läheisilleni on alkanut vähitellen valjeta että lähtö on aivan ovella. Minulle varmasti vähiten, vaikka tavaratkin on nyt pakattu alustavasti. Mukaanhan mahtui yhtä sun toista tarpeellista ja laukkujen painoksi on jo kertynyt 21,5kg ja 12kg. Praise the lord minulle on maksettu ylimääräiset matkatavarat, jos tässä pitkällämatikalla laskee, niin ylipainoa tulisi jo 10.5kg. Käsimatkatavaroiden sisällön päätän vasta lähtöä edeltävänä päivänä.
  Vaikka on yleisessä tiedossa, että olen huono itkemään, niin olen itsekin hieman yllättynyt, ettäei ole yhtäkään kertaa vielä tullut hiki silmään. Kyllähän sitä syöpää sairastavan mummon hyvästellessä sydäntä puristaa, mutta so far olen onnistunut pitämään itseni miehenä. Saa nähdä miten käy kun jätän pikkosiskoni sänkyyni nukkumaan, kun hiippailen autoon aamuyöllä, tai viimeistään lentokentällä.
 Nyt tietokoneen kautta en pysty mitään itseotettuja kuvia jakamaan ja kivikautinen tabletti ei siihen tietenkään suostunut, eli nyt tulee luettelona vähän mitä on isäntäperheille hankittu.
-Tatun ja Patun Suomi saksaksi
-suomalainen tervasippua
-Fazerin suklaalevy
-apteekkarin salmiakkia
-vanerimuumikortit

Asuinkaupunkini Homburg

Tiedossani on jo ensimmäinen isäntäperhe, mutta muista ei ole vielä tietoa. Rotary-vaihdossa perheitä on yleensä kolme. Kerron perheestäni tarkemmin, kun sinne pian saavun, mutta sen mitä olen heihin yhteydessä ollut, he vaikuttavat oikein mukavilta ja avoimilta ihmisiltä.

Keskiviikkoa odotellessa.